perjantai 23. helmikuuta 2018

Näin minusta tuli minä - osa 1

Mä olin 4-vuotias, kun löysin äitini meikkipussin, siitä asti olen haaveillut meikkaajan ammatista.

Muistan kun pikkupoikana leikin kampaajaa. Mulla oli erivärisiä muovikuppeja joihin laitoin vettä ja pullasudilla sitten sivelin sitä vettä äitin hiuksiin ja leikin että se oli hiusväriä. Tämän jälkeen otin ilmakihartimen ja  tein äidilleni kampauksen. Monta kertaa sitten irroteltiin sitä kiharrinta äidin hiuksista kun olin pyöritellyt sitä vähän liian innokkaasti. Kerran myös tökkäsin äitiä piikkikammalla silmään, ja siitä repesi joku kalvo, monta viikkoa äiti kulki silmälappu silmässä, mutta eipä ole toista kertaa vahinkoja sattunut.

Vähän myöhemmin kiinnostuin meikeistä. Löysin äidin meikkipussin ja vinguin sieltä tuotteita itselleni. Muistan että ensimmäiset meikit mitä sain oli Yve Rocherin luomiväripaletti ja Max Factorin Pan Stick. Äidillä oli ihana valkoinen kampauspöytä, jonka ääressä aina meikkailtiin.

Aikaa kului ja keräsin itselleni aikamoisen kokoelman meikkejä, kun kaikki naapurin tädit antoivat vanhojaan minulle. Myöhemmin myin kirpputorilla ne pois koska halusin olla normaali, ja eihän pojat meikkaa.

No, muutama vuosi myöhemmin halusin jälleen meikata. Isäni asui puolen kilometrin päässä meidän kotoa, ja aina kun siellä juopoteltiin, eli lähes jokapäivä, riensin meikkipakkini kanssa sinne, koska tiesin että saan meikata isäni naispuolisia juoppokavereita. Kuulostaa rajulta, mutta nyt en voisi olla kiitollisempi. Pikku Jere sai rauhassa opetella meikkaamaan ja laittamaan tukkaa, tosin tänäpäivänä en voi sietää jos asiakas tulee meikkituoliini kaljan hajuisena saati humalassa.

Ajat muuttuivat. Yhtäkkiä huomasin että minulta kysytään voisinko meikata tai laittaa hiuksia. Äitinikin aina juhlimaan lähtiessään halusi että teen hänelle silmämeikin. Se oli voitto se! Olin 7-vuotias kun ensimmäisen kerran sain katsella työni jälkeä linnan juhlissa. Se oli kylläkin vain miesten hiustenleikkaus, mutta tuntui silti niin siistiltä.

Vuosia meni meikkailessa tuttuja ja tuntemattomia. Ylä-asteen päätyttyä menin opiskelemaan parturi-kampaajaksi Ylä-Savon ammattiopistoon Iisalmeen. Olin siis 16-vuotias kun muutin asuntolaan toiseen kaupunkiin. Asuntola elämä oli aivan perseestä ja päätin että en tätä kolmea vuotta jaksa. Ilmoitin opettajalle että käyn koulun kahdessa vuodessa. Niin tein. Olin kaikki lomat ja viikonloput työharjoitteluissa ja koulu oli suoritettu 2016 kesällä.


Puolitoista vuotta sitten muutin 18-vuotiaana Helsinkiin opiskelemaan meikkaajaksi ja sille tielle olen jäänyt. Tällä hetkellä elän unelmaani. Elämää, josta olen 4-vuotiaasta asti haaveillut.
-Jere







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti